Olen kautta aikojen inhonnut kaikkia liikkumismuotoja. Olen sohvaperuna henkeen ja vereen (joten miksi edes vaivaudun ihmettelemään karttuneita kiloja?). En ole ikinä pitänyt sellaisesta "hikiliikkumisesta", jossa itsensä hakataan henki hieveriin.. Mutta ulkona köpsyttely kävelyn, hiihdon, luistelun, tms. muodossa on myös yhtä vastenmielinen ajatus. Ainut asia mitä olen tähän mennessä vuosittain tehnyt on pyöräily. Se on huoletonta ja sen osaa vaikka silmät ummessa. Ja sitäkään en ympäri vuoden harrasta. Vain sään salliessa.

No. Minun avopuolisoni on aika aktiiviliikkuja. Sählyä, kuntonyrkkeilyä, lenkkeilyä, jalkapalloa, jääkiekkkoa, kuntosalia.... Vuodenaikojen mukaan noin kolmena neljänä iltana viikossa... Ikinä hän ei ole minua moittinut vähäisestä liikkumisestani. On toki pyytänyt mukaan kaikkiin hänen urheiluihin, mutta en ole lähtenyt. Se häpeä omasta kropasta kuitenkin on ollut. Tai ehkä ennemminkin se, kuinka huono kunto on. Ei jaksaisi juosta sielä sählyssä muiden kanssa. Olisin välittömästi puuskuttanut ja heittäytynyt lattialle ketarat ojoon, kun ei jaksaisi.

No. Jostain sain jonkun inspiraation (toivottavasti koko loppuelämäksi) ja eilen hain tuohon lähimmälle kuntosalille sellaisen 10 kerran kortin salille ja kävinkin sielä saman tien sitten puoltoista tuntia huhkimassa. Ja täytyy sanoa kaksi huomiota.
1. Paikat on aivan jumissa (tänään viimeistään huomaa sen) ja jotain olis tehtävä.
2. Sehän oli ihan mukavaa! Ja aikakin meni nopeasti.

Joten taidanpa mennä huomenna tai perjantaina uudestaan, kunhan pahimmat lihasten kolotukset saa pois :)