Olen kovin kärsimätön kaiken suhteen. Kaiken pitäisi tulla mulle justnytheti, eikä yhtään myöhemmin. Nytkin jo odotan tiistaita, että kipuan vaa'alle ja toivon kovasti sen näyttävän kaksinumeroisen luvun. Tosin, kyllähän minä sielä vaa'alla piipahdan silloin tällöin mulloinkin, mutta kirjaan vain tiistain painon. Meidän vaaka on varmaan neuvostoliiton aikainen. Vanha kuitenkin. Eikä lähelläkään digiaikaa. Sellainen vanha "pyörivä malli". Että kovin tarkkoja lukemia ei ole tulossa. Sellaisia puolen kilon heittoja. Pitäisi vissiin investoida uusi.

Toinen asia missä olen mahdottoman malttamaton on tämän urakan lopputulos. Tai koska alkaa salilla käynti näkyä kropassa? Kuinka kauan täytyy odottaa.. Milloin voin häpeämättä laittaa hihattoman paidan julkisiin paikkoihin? No, siihen kyllä varmasti menee aikaa, sen verran nimittäin on tekemistä noissa alleissa.

Olen peilannut itseäni monena päivänä tämän viikon aikana. Löytänyt mitä omituisempia kurveja ja pahkuroita. Ärsyttävimpiä niistä on nimenomaan nuo allit. Nimittäin kun viimeinen "kilo pyrähdys" tuli, niin ne kilot ilmeisesti meni kaikki alleihin. Ja sinne tuli raskausarpia. Ihan kuin olisi verillä. Todella rumia. Toinen ällötys on tietysti vatsa. Siitä on tullut oikea kunnon löllö. Ja siihenkin ilmestyi kaksi raskausarpea, mikä oli vallan pöyristyttävää. Siinä vaiheessa ajattelin, että nyt on kyllä hurjaa.. Ja sitten on vielä "selkälöllökät".. Eli se löllö tuola yläselässä. Ei paidat istu hyvin, löllöt paistaa läpi sieltä.

Ja vaikka olenkin ollut aina pullero, niin silti olen silloin 80kiloisena pitänyt sellasia aika myötääviä paitoja. En tiedä mitä sitä ensi kesänä kehtaa päälle laittaa...Viime kesänä jo oli pientä kriisin poikasta ilmassa pukeutumisen suhteen. Oikeastaan ainut mihin olen oikeasti tyytyväinen on silmät ja persus, joka on aina ollut sopusoinnussa muun kropan kanssa ja lantio on sellainen sopivan leveä, eikä se persus ole levinnyt holtittomasti.. Sentäs jotain hyvää näen itsessäin.. Edistystä kai sekin.